Euroopan unioni sai alkunsa vuonna 1947-1950.

Yhdysvaltain vakoilupäälliköiden rahoittamat eurofederalistit.

Maaliskuussa 1947 Yhdysvaltain lainsäätäjän molemmissa kamareissa hyväksyttiin päätöslauselma, jossa todettiin "Kongressi kannattaa Euroopan yhdysvaltojen luomista". Kesäkuussa 1947 Yhdysvaltain ulkoministeriö ehdotti eurooppalaista elvytysohjelmaa, joka tunnetaan nimellä Marshall Plan. Kuusitoista Euroopan maata perusti Euroopan taloudellisen yhteistyön komitean ja vaati 19,1 miljardin dollarin apua Yhdysvalloista. Suunnitelman alkuunpanijoita Presidentti Harry S Truman, kenraali George Marshall, Paul Hoffman ja Averell Harriman.

Yhdysvaltain roolia käsiteltiin salaisena operaationa. ACUE:n rahoitus tuli Ford- ja Rockefeller-säätiöiltä sekä yritysryhmiltä, ​​joilla oli läheiset siteet Yhdysvaltain hallitukseen.

Käytännössä nykyinen Euroopan unioni sai alkunsa vuonna 1950, kun perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY), joka asetti koko Ranskan ja Saksan hiilen ja teräksen tuotannon yhden keskusviranomaisen alaisuuteen. Britannian hallitukselle ei edes kerrottu näistä suunnitelmista. Italia ja kolme Benelux-maata (Belgia, Alankomaat ja Luxemburg) liittyivät pian sen jälkeen.

LUOKITETUT Amerikan hallituksen asiakirjat osoittavat, että Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö järjesti 1950- ja 60-luvuilla kampanjan rakentaakseen vauhtia yhdistyneelle Euroopalle. Se rahoitti ja johti eurooppalaista federalistista liikettä.

Asiakirjat vahvistavat tuolloin ilmaistut epäilyt, että Amerikka työskenteli kulissien takana aggressiivisesti työntämään Britannian eurooppalaiseksi valtioksi. Yksi muistio, joka on päivätty 26. heinäkuuta 1950, antaa ohjeita kampanjalle täysivaltaisen Euroopan parlamentin edistämiseksi. Sen on allekirjoittanut kenraali William J Donovan, Yhdysvaltain sodanaikaisen strategisten palveluiden toimiston johtaja, CIA:n edeltäjä.

Asiakirjat löysi Joshua Paul, tutkija Georgetown in yliopistosta Washingtonista. Ne sisältävät Yhdysvaltain kansallisen arkiston julkaisemia tiedostoja. Washingtonin pääväline eurooppalaisen agendan muovaamisessa oli vuonna 1948 perustettu American Committee for a United Europe. Puheenjohtajana toimi Donovan, ilmeisesti tuolloin yksityinen lakimies.

Varapuheenjohtaja oli Allen Dulles, CIA:n johtaja 50-luvulla. Hallitukseen kuului Walter Bedell Smith, CIA:n ensimmäinen johtaja, sekä joukko entisiä OSS-hahmoja ja virkamiehiä, jotka muuttivat CIA:han ja sieltä pois. Asiakirjat osoittavat, että ACUE rahoitti European Movement, joka oli tärkein federalistinen järjestö sodanjälkeisinä vuosina. Esimerkiksi vuonna 1958 se tarjosi 53,5 prosenttia liikkeen varoista.

European Youth Campaign, yksi European Movement -liikkeen haara, rahoitti ja valvoi kokonaan Washingtonin toimesta. Belgialainen johtaja Baron Boel sai kuukausimaksut erityiselle tilille. Kun eurooppalaisen liikkeen johtaja, puolalainen Joseph Retinger, hillitsi tämän asteen amerikkalaisen hallinnan ja yritti kerätä rahaa Euroopassa, hän sai nopeasti nuhteen.

Eurooppalaisen liikkeen johtajat - Retinger, visionääri Robert Schuman ja Belgian entinen pääministeri Paul-Henri Spaak - olivat kaikki amerikkalaisten sponsoreidensa palkkattuja. Yhdysvaltain roolia käsiteltiin salaisena operaationa. ACUE:n rahoitus tuli Ford- ja Rockefeller-säätiöiltä sekä yritysryhmiltä, ​​joilla oli läheiset siteet Yhdysvaltain hallitukseen.

Ford Foundationin johtaja, entinen OSS-upseeri Paul Hoffman, kaksinkertaistui ACUE:n johtajana 1950-luvun lopulla. Myös ulkoministeriöllä oli oma roolinsa. Eurooppa-osaston muistio, päivätty 11. kesäkuuta 1965, neuvoo Euroopan talousyhteisön varapuheenjohtajaa Robert Marjolinia pyrkimään rahaliittoon salaa.

Se suosittelee keskustelun tukahduttamista siihen asti, että "tällaisten ehdotusten hyväksyminen olisi käytännössä väistämätöntä".