Tucker Carlson - Mike Benz. US hallituksen massasensuurikampanja.

Mike Benz paljastaa salaisuuksia. Amerikkalaisten pitäisi haastaa Yhdysvaltain hallitus oikeuteen pelkästään tästä. Ohessa koko haastattelun video.

Benz jäljitti Yhdysvaltojen sensuurin alkuperän Internetin yksityistämiseen ja valtionhallinnon strategioihin, joiden tarkoituksena oli edistää hallinnon muutosta ulkomailla.

Jos et nähnyt Tucker Carlsonin viime viikolla antamaa haastattelua Mike Benzin kanssa, sinun on käytettävä tunti ja katsottava koko juttu. Mielenkiintoisessa kertomuksessa "sotilaallisen hallinnon" syntymisestä USA:n verkkosensuuriteollisuuden kautta, hän kertoo hämmästyttävän yksityiskohtaisesti, kuinka korruptoituneeksi ja tyranniksi Yhdysvaltain puolustus- ja ulkopolitiikka on tullut.

Mikä tärkeintä, Benz, Foundation For Freedom Onlinen toiminnanjohtaja, selittää, kuinka joukko liittovaltion virastoja ja julkisesti rahoitettuja instituutioita "väärininformaation" torjumisen varjolla väärensi vuoden 2020 vaaleja ja tukahduttaa juuri nyt ensimmäisen muutoksen ja väärennöksen. vuoden 2024 vaalit massiivisen valtion tukeman verkkosensuurin kautta. Benz sanoo, että vuoden 2020 vaalit ja Covid-19-pandemia olivat "ihmishistorian kaksi sensuroiduinta tapahtumaa". Ja vuodesta 2024 on tulossa samanlainen liittovaltion sensuuri-teollisen kompleksin syntymisen ansiosta.

Ongelma on syvällinen, ja sillä on syvät historialliset juuret, jotka juontavat juurensa toisen maailmansodan jälkimainingeihin ja CIA:n sekä useiden Yhdysvaltojen rahoittamien kansainvälisten instituutioiden perustamiseen. Mutta meidän tarkoituksiamme varten riittää, että ymmärrämme ongelman sen kahdessa viimeisimmässä vaiheessa: vuosina 1991–2014 ja vuodesta 2014 tähän päivään.

Internetin yksityistämisen alussa vuonna 1991 sananvapautta verkossa pidettiin valtiovallan välineenä. Benz sanoo, että tuolloin Yhdysvaltain ulkopolitiikan ja puolustuslaitokset puolustivat Internetin sananvapautta keinona tukea toisinajattelijoita ympäri maailmaa heidän pyrkimyksissään kaataa autoritaarisia tai epäsuotuisia hallintoja. Se antoi Yhdysvalloille mahdollisuuden suorittaa Benzin kutsumia "insta-reme change operaatioita" ulkoministeriön ulkopoliittisen asialistan mukaisesti.

Suunnitelma toimi todella hyvin. Muun muassa Internetin sananvapaus antoi Yhdysvaltojen tukemille ryhmille mahdollisuuden valvoa valtion ylläpitämää tiedotusvälinettä ulkomailla, mikä helpotti hallitusten kaatamista. Benz selittää, että tämän tavan toteuttaa sananvapautta verkossa huippumerkki oli arabikevät vuosina 2011 ja 2012, jolloin Obaman hallinnon ongelmallisina pitämät hallitukset – Egypti, Tunisia, Libya – kaikki alkoivat kaatua niin sanotuissa Facebookissa ja Twitterissä. vallankumoukset. Tuona aikana ulkoministeriö teki tiivistä yhteistyötä näiden sosiaalisen median yritysten kanssa pitääkseen ne toiminnassa näissä maissa, jotta niitä voitaisiin käyttää työkaluina mielenosoittajille ja toisinajattelijoille, jotka yrittivät kiertää valtion sensuuria.

Mutta kaikki tämä muuttui vuonna 2014, kun Yhdysvaltojen tukema vallankaappaus Ukrainassa kaatoi Viktor Janukovitšin hallituksen ja Krimillä ja osissa Itä-Ukrainaa tapahtui odottamaton Venäjä-mielinen vastavallankaappaus. Myöhemmin samana vuonna, Benz sanoo, kun Krimin ihmiset äänestivät liittämisestä Venäjän federaatioon, "se oli viimeinen pisara sananvapauden käsitteelle Internetissä Naton silmissä."

Sen jälkeen NATO, CIA ja ulkoministeriö tekivät yhdessä eurooppalaisten liittolaisten tiedustelupalveluiden kanssa keskustelun Internetin sananvapaudesta. Sen sijaan he alkoivat harjoittaa hybridisotaa tai informaatiosotaa sensuroidakseen sen, mitä he pitivät Venäjän propagandana verkossa. Nämä pyrkimykset levisivät nopeasti Ukrainan ja Itä-Euroopan ulkopuolelle ja sisälsivät oikeistopopulististen ryhmien sensuroinnin, jotka nousivat esiin kaikkialla EU:ssa vastauksena Syyrian siirtolaiskriisiin.

Kun Brexit ilmaantui kesällä 2016, Benz selittää, NATO ja ulkopolitiikka kokivat, että käynnissä oli todellinen kriisi; ongelma levisi länteen Keski- ja Itä-Euroopasta, ja se oli pysäytettävä. Jos näin ei olisi, brexit saattaisi laukaista koko EU:n, NATOn ja koko Natoon tukeutuneen ylikansallisten instituutioiden joukon romahtamisen. Koko sodan jälkeinen instituutioiden arkkitehtuuri saattoi kaatua, kaikki siksi, että ihmisten sydäntä ja mieliä horjutettiin. Niin ajatus joka tapauksessa meni. Mitä tulee kansalliseen turvallisuuteen, kansalaiset vaikuttivat Venäjän ja äärioikeiston propagandalla, emmekä voi saada sitä.

Näissä olosuhteissa sananvapaus oli viimeinen asia, jonka voitiin antaa kukoistaa verkossa. Sensuurista tuli arkipäivää. Kuten Carlson ilmaisi, nämä Naton ja EU:n johtajat tunnistivat uudeksi viholliseksi demokratiaksi omien maidensa sisällä – omiksi äänestäjiksi, toisin sanoen: ”He pelkäsivät, että heidän kansansa, omien maittensa kansalaiset, saisivat tahtonsa. Ja he lähtivät sotaan sitä vastaan."

Ja sitten Trump valittiin. Siitä hetkestä lähtien – ja todellakin, kuten tiedämme Venäjän salaisesta huijauksesta, jo ennen Trumpin valintaa marraskuussa 2016 – Yhdysvaltojen ulkopolitiikka- ja puolustuslaitokset, jotka olivat tehneet niin paljon Internetin sensuroimiseksi ja aseistamiseksi ulkomailla, käänsivät huomionsa. Yhdysvaltain kansalaisille.

Aluksi heidän kotimaisen valvonnan lähtökohtana oli Crossfire Hurricane, väärä käsitys, että Venäjäsia oli soluttautunut Trumpin kampanjaan ja että Trump oli Venäjän omaisuus. Kun se romahti, he tarvitsivat toisen tekosyyn vakoilla ja sensuroida amerikkalaisia, joilla oli kielteisiä mielipiteitä tai jotka levittivät "väärintietoa" sensuuri-teollisen kompleksin kielellä. Tätä varten heidän täytyi kiertää kielto, joka koskee CIA:n toimintaa Amerikan maaperällä.

Koska he eivät pystyneet kovin hyvin selviytymään Yhdysvaltojen kansalaisten avoimesta vakoilusta ja sensuroinnista, he päättivät sijoittaa suurimman osan sensuurioperaatioistaan Homeland Securityn ministeriöön, erityisesti DHS:n osaan, jonka tehtävänä on vähentää ja poistaa Yhdysvaltain kriittisiä uhkia. fyysinen ja kyberinfrastruktuuri. Tästä syystä "kotimainen väärä tieto" - joka on oikeastaan vain termi mielipiteille ja tiedoille, joista kansallinen turvallisuusvaltio ei pidä tai jotka ovat ulkoministeriön politiikan vastaisia - luokiteltiin hyökkäykseksi "kriittistä kognitiivista infrastruktuuria" vastaan, ja siksi se voitaisiin sensuroitu. Se tarkoitti ensimmäisen lisäyksen loppua.

Mutta edes DHS ei voinut tehdä tätä suoraan, joten se ulkoisti online-sensuuritoiminnot kolmansille osapuolille, kuten Election Integrity Partnershipille tai EIP:lle, joka koostui neljästä erillisestä organisaatiosta: Stanford Internet Observatory, Washingtonin yliopiston tietoisen yleisön keskus, Atlantic Councilin Digital Forensic Research Lab ja Graphika-niminen yritys. Nämä yksityisen sektorin "kumppanit" tekivät jyrkän työn kartoittaakseen kokonaisia verkkoverkostoja ihmisistä, jotka auttoivat levittämään tiettyjä kielteisiä mielipiteitä tai mitä sensuurit kutsuivat "vääriksi tarinoksi". Pohjimmiltaan heidät asetettiin sensuroimaan amerikkalaisia hallituksen puolesta.

Ei pitäisi olla yllättävää, että EIP-sensuuriverkoston takana olevat ihmiset ovat vasemmistolaisia, jotka vihaavat Donald Trumpia, halveksivat hänen kannattajiaan ja rakastavat sensuuria. Esimerkiksi Facebookin entinen johtaja Alex Stamos on Stanfordin Internet Observatoryn johtaja. Hän on vertannut "yli puolta kongressin republikaaneista" ISIS:iin, vaatinut Newsmaxin ja OANNin potkimista lähetyksestä ja sanoi: "Meidän on hylättävä näiden konservatiivisten vaikuttajien kyky tavoittaa nämä valtavat yleisöt." Hänen näkemyksensä ovat tyypillisiä sensuurialan johtajien keskuudessa.

Nämä johtajat ja heidän kumppaninsa Yhdysvaltain hallituksessa suorittivat tehtävänsä innokkaasti, mukaan lukien seitsemän kuukauden esisensuurikampanja ennen vuoden 2020 vaaleja. Kaikki sisältö, joka haastaa yleisön uskon postiäänestykseen, ennakkoäänestykseen ja äänestyslipukkeisiin, merkittiin uusien "vaalien delegointia" koskevien sääntöjen vastaiseksi. Sensuurit yhdessä hallituksen kanssa olivat vahvasti varustaneet sosiaalisen median yritykset omaksumaan nämä säännöt, kuten dokumentoitiin erittäin yksityiskohtaisesti viime vuonna "Twitter-tiedostojen" julkaisemisen yhteydessä.

Itse asiassa "Twitter Files" paljasti liittohallituksen massiivisen ponnistelun saada Twitter ja muut sosiaalisen median yritykset tekemään asioita, joita se ei voinut, ainakaan laillisesti. Mutta jollain tavalla "Twitter-tiedostot" paljasti vain sensuurin jäävuoren huipun.

Me The Federalistissa jäimme tähän kaikkeen kiinni vuoden 2020 vaaleissa. Kuten The Federalistin, The Daily Wiren ja Teksasin osavaltion äskettäisessä oikeusjutussa on kuvattu, ulkoministeriö käytti laittomasti terrorismintorjuntakeskusta, jonka tarkoituksena oli torjua ulkomaista "disinformaatiota" amerikkalaisten sensurointiin.

Ulkoministeriö, myöntämällä apurahoja ja tuotekehitysapua yksityisille tahoille, kuten Global Disinformation Index (GDI) ja NewsGuard, "sekaantui aktiivisesti uutismediamarkkinoihin tehdäkseen epäsuotuisista lehdistöpisteistä kannattamattomia rahoittamalla infrastruktuuria, kehitystä ja markkinointia sekä sensuuriteknologian ja yksityisten sensuuriyritysten edistäminen peitellysti tukahduttaakseen tietyn amerikkalaisen lehdistön segmentin puheen", kanteen mukaan.

Meidän tapauksessamme se tarkoitti, että liittovaltion hallitus käytti NewsGuardin kaltaisia katkaisuja hillitsemään raportointiamme ja kommentointiamme vuoden 2020 vaaleista ja niiden kaoottisista jälkivaikutuksista. Sekä GDI että ulkoministeriön Global Engagement Center (GEC) kehittivät sensuurityökaluja, jotka sisälsivät "oletettuja faktantarkistustekniikoita, medialukutaitotyökaluja, mediaälyn alustoja, sosiaalisten verkostojen kartoituksia ja koneoppimis-/tekoälyteknologiaa", kanteessa sanotaan. Ulkoministeriö antoi sitten nämä työkalut Facebookin ja LinkedInin kaltaisille yrityksille, jotta ne voivat kohdistaa kohteeksi epäsuotuisia tiedotusvälineitä, mukaan lukien The Federalist.

Näillä ja muilla menetelmillä vuoden 2020 vaalisyklin ja Covid-pandemian aikana hallituksen tukema sensuuri-teollinen kompleksi tukahdutti miljoonia online-postauksia, tukahdutti liikennettä uutissivustoille ja heikensi monien myyntipisteiden ja vaikuttajien tulovirtoja, joilla oli epäsuotuisia tai epäsuotuisia toisinajattelijoita.

Mutta tämä ei ole menneisyyttä. Kaikki yllä kuvattu sensuuriinfrastruktuuri on edelleen ehjä, toimii edelleen ja ampuu kaikkiin sylintereihin juuri nyt ennen vuoden 2024 vaaleja. Jos jotain, tsensuuri-teollinen kompleksi on vahvempi kuin neljä vuotta sitten. Juuri viime viikolla Metan globaalien asioiden johtaja Nick Clegg kehui CNBC:ssä, että hänellä on tällä hetkellä noin 40 000 työntekijää, mikä on lähes 60 prosenttia Metan koko työvoimasta ja jonka tehtävänä on sensuroida puhetta Facebookissa, Instagramissa ja WhatsAppissa. Clegg väitti myös, että Meta on käyttänyt noin 20 miljardia dollaria, mukaan lukien 5 miljardia dollaria viimeisen vuoden aikana, sensuuriponnisteluihinsa - tai mitä hän eufemistisesti kutsui "vaalien rehellisyyteen".

Mitä se käytännössä tarkoittaa? Meidän ei tarvitse arvata. Muista, että Facebook sensuroi pahamaineisesti Hunter Bidenin kannettavan tarinan lokakuussa 2020 FBI:n käskystä. Kun 40 000 työntekijää on nyt vastuussa "vihapuheen" sensuroinnista ja "vaalien eheyden" varmistamisesta, voimme olla melko varmoja, että jos toinen Hunter Bidenin kannettava tietokonetarina tulee tämän vaalikauden aikana, sensuurit kumoavat sen.

Miksi meidän hallitus tekee näin? Se ei ole vain puolueellinen mieltymys demokraattien vallassa pysymisen varmistamiseksi, vaan jotain syvempää ja salakavalampaa. Palatakseni Carlsonin Benzin haastatteluun, se johtuu siitä, että kansallisen turvallisuuden valtio on alkanut pitää "demokratiaa" ei vaalien kautta ilmaistuna kansan tahtona, vaan valtion virastojen, hallituksen tukemien instituutioiden, yritysten ja tiedotusvälineiden yhdistelmänä. ja voittoa tavoittelemattomat ryhmät. Demokratian suojeleminen tässä näkemyksessä tarkoittaa näiden instituutioiden suojelemista niiltä ihmisiltä, joita niiden oletettavasti oli tarkoitus palvella.

Kuten Benz sanoo jossain haastattelun vaiheessa: "Amerikkalaisen imperiumin johtajien ja Amerikan kotimaan kansalaisten välinen suhde on katkennut, ja se on näkynyt sensuuriteollisuuden tarinassa."

Kaikki tämä näyttää melko monimutkaiselta ja tiheältä, ainakin sen toiminnan yksityiskohdissa. Mutta pohjimmiltaan se on hyvin yksinkertaista: Ne, joilla on valtaa, eivät halua joutua vastuuseen peseytymättömien joukkojen, "populismin" eivätkä todellakaan vapaiden ja rehellisten vaalien tulosten vuoksi. He eivät suvaitse kenenkään, ei edes asianmukaisesti valittua presidenttiä, vastustavan "virastojen välistä konsensusta" - Alexander Vindmanin kuuluisaa lausetta ensimmäisestä Trumpin virkasyytyksestä. He eivät usko, että ihmisillä on tätä oikeutta, ja he aikovat käyttää kaikkia työkalujaan suojellakseen valtaansa ja etuoikeuksiaan.

Karu totuus on, että jos emme voita ja pura tätä sensuuri-teollista kompleksia, se tarkoittaa tasavaltamme loppua ja tyrannillisen sotilashallinnon nousua Yhdysvalloissa.

Jos tämä on mielestäsi liioittelua, katso koko Benz-haastattelu ja harkitse sitä siinä yhteydessä, mitä olemme kaikki nähneet Amerikassa viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Ei ole tarpeeksi kielenhälyttäjää ilmaisemaan täällä tapahtuvan vakavuuden. Tämä on hybridisota, jota käydään enimmäkseen verkossa, mutta sillä on todellisia seurauksia, jotka tulevat joka päivä selvemmiksi.

Tucker Carlsonin Mike Benzin haastattelun pitäisi olla herätys kaikille amerikkalaisille siitä, että hallituksemme käy sotaa meitä vastaan.

Lähteet:

https://thefederalist.com/2024/02/20/government-backed-censors-who-rigged-the-2020-election-are-now-stealing-2024/

https://www.youtube.com/watch?v=CRYSKaS-XtQ